Etkö tiedä ketä äänestää? Eikö äänestämisestä ole kokemusta? Koetko sen jotenkin yhtä hankalaksi, kuin muinaisten videoiden ajastaminen? Lue seuraava ja olet mukana tuomassa toivoa paremmasta tulevaisuudesta!
Täten ollen Katriina neuvoo muita kansalaisia, kuinka helppoa on pelastaa maailma kokoomukselta, keskustalta ja persuksilta. Puolueiden nimet kirjoitin pienellä, koska en kunnioita noita tolloryhmiä. Myöhemmin mainitaan myös kunnioitettavampia puolueita.
Eduskuntavaaleissa on pohjimmiltaan kysymys puolueista ja ryhmien koosta. Vaihtoehtoja on nimittäin vain kaksi: hallitukseen pääsy tai oppositioon joutuminen. Siksi pitäis olla isompi ko muut. Vihreitä ei valitettavasti kannata oikein enää äänestää, koska ne petti koko kansan viime vuoden ydinvoimakahinoissa. Jos Vihreät, korjaan: vihreät ei ole paras taho suojelemaan pienen Suomen haavoittuvaa luontoa muulla ko eekympillä, niin parempi antaa ne äänet sitten hyväksyttävämpien puolueitten vihreimmille jäsenille ja vaikuttamalla sitä kautta siihen, mikä eduskunnan ympäristöystävällisyystaso on. Kristillisiähän ei voi äänestää, koska ne ei kannata Anna-Leenan, minun, Marian, Raisan, Peten, Akin, Heidin tai aika monen muunkaan ihmisarvosta, eli Suomessa pitää olla joko hetero tai syrjitty kristittyjen mukaan mentäessä. Kristilliset ei ole kristillisiä, vaan omanarvontavottelua harrastava elitistiryhmä, susi lampaitten vaatteissa. Kommunistit, Vasemmisto, mitäniitänyton, antaa mennä vaan, äänestäkää jos haluatta, mutta mielestäni tässä kriittisessä tilanteessa, jossa on väläytetty jopa mahdollista Timo Soinin pääministeriyttä tai vaihtoehtosesti ultraporvarismin jatkumista tässä pahoinvoivassa maassa, ois järkevintä jokasen huolestuneen kansalaisen pitäis käyttää tulevissa vaaleissa äänensä siten, että siitä saa suurimman hyödyn irti: äänestämällä SDP:tä. SDP on kärkikahinoissa tappelemassa suurimman puolueen paikasta ja silloin pääsee muodostamaan hallitusta, valkkaamaan ministereiksi joko räkäsesti nauravia äijiä tai sitten uuden sukupolven tulevaisuuden rakentajia. Mitä se eläkeläisiä hyödyttää ottaa tästä kansasta päättämään, kun ei ne ole täällä enää vastaamassa seuraamuksista sitten ko niitten aiheuttamat vahingot räjähtää jälkipolvien käsiin. Siispä SDP Vasemmiston sijaan, vaikkei Vasemmistokaan paha vaihtoehto ole. Pääasia on nyt, että jokanen äänioikeutettu raahautuu äänestyspaikalle tulevissa vaaleissa. Näytät henkkarit, meet koppiin, tuot äänestyslipun laatikkoon. Ei ole vaikeata ja vie aikaa vain pari minuuttia.
Ja puolueen valitsemista auttaa tämä: www.uusisuomi.fi/puoluekone Tulokset saatuasi saat näkyville klikkaamalla kaikkien puolueiden vastaukset. Kannattaa tutkailla, saattaa löytyä myös yllätyksiä.
Ehdokkaan löytäminen on siis toissijanen asia, pääasia on äänestää puoluetta. Täältä näet, ketä tämän hetken kansanedustajia ei kannata ainakaan äänestää: www.itsekkyydenmuistomerkki.fi
Esimerkiksi MTV:n vaalikonetta käyttäessään kannattaa toimia näin: Kun olet päättänyt ensin puolueen, jota äänestät, tee vaalikone. Älä ihmettele, vaikka ensimmäisiksi vaihtoehdoiksesi tulisivatkin persussuomalaiset, kristilliset tai rkp tai jotain muuta outoa, se tapahtuu kaikille. Siirrä ihmetys syrjään ja katso ensimmäiset pari-kolme ennalta päättämäsi puolueen ehdokasta ja päätä heidän antamiensa vastausten perusteella ja valitsemillasi itsellesi tärkeillä kriteereillä ehdokkaasi. Olet valmiina vaaleihin, olet miettinyt asian valmiiksi ja nyt voit vain odottaa ennakkoäänestystä. Äänestä ihmeessä ennakkoon: on vain mummojen hommaa odottaa vaalipäivään, eikä silloin jaksa lähteä minnekään, kun yleensä sille päivälle sattuu juuri tulemaan päänsärky, kuume, krapula, sukulaisten vierailu, treffit, hyvä elokuva telkkarista....
USA sai tarpeekseen apinasta nimeltä Bush ja meidän hyvinvointipohjoismaamme hajoaa käsiin. Minä kirjoitin henkilökohtaisesti nykyiselle ja tulevalle kansanedustajalleni ja hän vastasi. Minulla on siis suora linja Arkadianmäelle. Hän on edustaa SDP:tä ja hän tietää, mikä minulla on arkielämässäni hätänä. Aidosti jokapäiväistä elämää ymmärtävä puolue. Suosittelen.
P.S. Myös Tarja Halonen on kyseisestä leiristä, samoin Nobel-palkittu Martti Ahtisaari, eli ei ollenkaan pöllömpää seuraa.
perjantai 11. helmikuuta 2011
sunnuntai 5. joulukuuta 2010
Montako muovipussia itse käytät viikoittain?
Luin kyläreissulla Pirkkaa. On se jännä lehti. Yhteishyvä on kova kilpailija, mutta Keskolla on omat metkut, jotka ainakin pintapuolisesti vaikuttavat sangen positiivisilta.
Tiesitkö, että voit lhajoittaa kertyneet plussapisteet hyväntekeväisyyteen? Vaihtoehtoina löytyy Nuori Suomi, Unicef, Suomen Sotaveteraaniliitto, Suomen Syöpäyhdistys ja WWF. Jos näiden hyvien kohteiden joukosta toisia parempaa on vaikea nimetä, voi myös jättää saajan valitsematta, jolloin roposet jaetaan tasapuolisesti kaikille. Pimennossa silti on, kuinka paljon näitä lahjoituksia kertyy, vetääkö Kesko tai muut välikädet välistä ja jos, niin olisiko sittenkin järkevämpää alkaa jonkin järjestön kuukausilahjoittajaksi edes pienellä summalla, kun niillä plussapisteseteleillä maksaessa saa toisinaan vielä lisäalennusta. Idea siis kuitenkin hyvä.
Suomessa on muuten ääretön määrä keräyksiä ja kilpailuja, joissa periaate on rahan pois antaminen jonkun toisen hyödyksi. On ihan kiva, että Nenäpäivä näkyy monien viikkojen ajan mediassa ja rahat menevät hyvällä onnella suurimmaksi osaksi niiden Biafran lasten avuksi, jotka ovat niin nälkäisiä, etteivät enää saa huidottua edes kärpäsiä silmistään. Apua tarvitsevia avustusjärjestöjä ja avustuskohteita, siis ihmisiä, eläimiä ja luontoa on kuitenkin loputon määrä, joten onko se sittenkään reilua, että jotkin keräykset ovat valtakunnallisesti, tai jopa kansainvälisesti merkittäviä spektaakkeleita sen sijaan, että kaikki keräyksissä saadut varat jaettaisiin tasapuolisesti kaikille kohteille. Tietysti Narsistien Uhrit saisivat rahaa vain tarpeittensa kattamiseksi, jotta Syöpäjärjestöille olisi enemmän rahaa, koska heidän tarpeensa ovat myös suurempia rahareikiä.
Pirkka-kierrätysmuovikassi palkittiin vuonna 2010 Vuoden Hyötykäyttöteko -palkinnolla. (Palkinto jaetaan tunnustuksena huomattavasta jätteiden tai uusioraaka-aineiden hyödyntämiseen liittyvästä ympäristöhuoltoalan innovaatiosta, myöntäjinä Ympäristöyritysten Liitto ja Uusiouutiset.
Tämä pussukka valmistetaan 90-prosenttisesti kierrätysmuovista. Materiaalista 30% on Ruokakeskon tavarakuljetuksissa käytettäviä kuljetussuojamuoveja, loppuosa kierrätysraaka-aineesta saadaan Suominen Joustopakkaukset Oy:n tehtaiden uusiomateriaaleista.)
Paras ekoteko: Vuosia kestävä kauppakassi, muovipussin ostamatta jättäminen. Olen lähes varma, että tämän kierrätysmuovikassin valmistaminen on sitäpaitsi hölmöläisten hommaa noin niinkuin luonnon säästämisen kannalta, sillä tässä energiaa menee myös materiaalin kokoamiseen, muokkaamiseen ja lopulta tämä kierrätysmuovipussi kuitenkin päätyy roskapussiksi muovisankaisia silmälaseja käyttävän tiedostavan helsinkiläishipsterin roskakoriin. Vaihtoehto kaksi: Tiedostava kotiäiti ostaa marketissa perheellensä vihanneksia, hedelmiä ja salaattia, laittaa ne kaikki hedelmäpusseihin, jotta ne säilyisivät hyvinä ja sulloo kaikki hedelmäpussukat kassalla kierrätysmuovikassiin. Plusmiinus miinus sata. Todellinen ekoteko: Osta kestokauppakassisi pohjalle muutama kestohedelmäpussi, ne voi myös pestä. Suomen ruokakaupoissa myydään joka vuosi noin 300 000 000 (k o l m e s a t a a m i l j o o n a a) muovipussia, eikä tähän lukuun ole edes sisällytetty niitä satoja miljoonia tai jopa miljardeja hedelmäpusseja, joita asiakkaat käyttävät ilmaiseksi, saati sitten niitä muovipusseja, jotka annetaan esimerkiksi vaatekaupoissa ilmaiseksi. Ja tämä on Suomi, viiden miljoonan ihmisen maa. Meitähän on vähän, mutta maailmanlaajuisesti ihmisiähän on miljardeja. Laskekaapas siitä.
Tiesitkö, että voit lhajoittaa kertyneet plussapisteet hyväntekeväisyyteen? Vaihtoehtoina löytyy Nuori Suomi, Unicef, Suomen Sotaveteraaniliitto, Suomen Syöpäyhdistys ja WWF. Jos näiden hyvien kohteiden joukosta toisia parempaa on vaikea nimetä, voi myös jättää saajan valitsematta, jolloin roposet jaetaan tasapuolisesti kaikille. Pimennossa silti on, kuinka paljon näitä lahjoituksia kertyy, vetääkö Kesko tai muut välikädet välistä ja jos, niin olisiko sittenkin järkevämpää alkaa jonkin järjestön kuukausilahjoittajaksi edes pienellä summalla, kun niillä plussapisteseteleillä maksaessa saa toisinaan vielä lisäalennusta. Idea siis kuitenkin hyvä.
Suomessa on muuten ääretön määrä keräyksiä ja kilpailuja, joissa periaate on rahan pois antaminen jonkun toisen hyödyksi. On ihan kiva, että Nenäpäivä näkyy monien viikkojen ajan mediassa ja rahat menevät hyvällä onnella suurimmaksi osaksi niiden Biafran lasten avuksi, jotka ovat niin nälkäisiä, etteivät enää saa huidottua edes kärpäsiä silmistään. Apua tarvitsevia avustusjärjestöjä ja avustuskohteita, siis ihmisiä, eläimiä ja luontoa on kuitenkin loputon määrä, joten onko se sittenkään reilua, että jotkin keräykset ovat valtakunnallisesti, tai jopa kansainvälisesti merkittäviä spektaakkeleita sen sijaan, että kaikki keräyksissä saadut varat jaettaisiin tasapuolisesti kaikille kohteille. Tietysti Narsistien Uhrit saisivat rahaa vain tarpeittensa kattamiseksi, jotta Syöpäjärjestöille olisi enemmän rahaa, koska heidän tarpeensa ovat myös suurempia rahareikiä.
Pirkka-kierrätysmuovikassi palkittiin vuonna 2010 Vuoden Hyötykäyttöteko -palkinnolla. (Palkinto jaetaan tunnustuksena huomattavasta jätteiden tai uusioraaka-aineiden hyödyntämiseen liittyvästä ympäristöhuoltoalan innovaatiosta, myöntäjinä Ympäristöyritysten Liitto ja Uusiouutiset.
Tämä pussukka valmistetaan 90-prosenttisesti kierrätysmuovista. Materiaalista 30% on Ruokakeskon tavarakuljetuksissa käytettäviä kuljetussuojamuoveja, loppuosa kierrätysraaka-aineesta saadaan Suominen Joustopakkaukset Oy:n tehtaiden uusiomateriaaleista.)
Paras ekoteko: Vuosia kestävä kauppakassi, muovipussin ostamatta jättäminen. Olen lähes varma, että tämän kierrätysmuovikassin valmistaminen on sitäpaitsi hölmöläisten hommaa noin niinkuin luonnon säästämisen kannalta, sillä tässä energiaa menee myös materiaalin kokoamiseen, muokkaamiseen ja lopulta tämä kierrätysmuovipussi kuitenkin päätyy roskapussiksi muovisankaisia silmälaseja käyttävän tiedostavan helsinkiläishipsterin roskakoriin. Vaihtoehto kaksi: Tiedostava kotiäiti ostaa marketissa perheellensä vihanneksia, hedelmiä ja salaattia, laittaa ne kaikki hedelmäpusseihin, jotta ne säilyisivät hyvinä ja sulloo kaikki hedelmäpussukat kassalla kierrätysmuovikassiin. Plusmiinus miinus sata. Todellinen ekoteko: Osta kestokauppakassisi pohjalle muutama kestohedelmäpussi, ne voi myös pestä. Suomen ruokakaupoissa myydään joka vuosi noin 300 000 000 (k o l m e s a t a a m i l j o o n a a) muovipussia, eikä tähän lukuun ole edes sisällytetty niitä satoja miljoonia tai jopa miljardeja hedelmäpusseja, joita asiakkaat käyttävät ilmaiseksi, saati sitten niitä muovipusseja, jotka annetaan esimerkiksi vaatekaupoissa ilmaiseksi. Ja tämä on Suomi, viiden miljoonan ihmisen maa. Meitähän on vähän, mutta maailmanlaajuisesti ihmisiähän on miljardeja. Laskekaapas siitä.
keskiviikko 10. marraskuuta 2010
2. Matkailu, turismi
"Nykyään kauppiaat laittaa jo puolet lisää kun siitä pitää ottaa se puolet pois ja että ku apteekissaki pitää tinkiä." Katson vahingossa laatu(not really)ohjelmaa neloselta, Matkaoppaat Turkissa ja edellisen lainauksen otin Eqyptissä toimivalta oppaalta. En haluaisi matkailla maassa, jossa maan tapa on kusettaa vieraita. Tervetuloa vaan matkailemaan meille, me ollaan vieraanvarasia ja saadaan elantoa turismista.. Se ei sentään ole sama, kuin taskuvarkaat ja muut ammattilaiset, jotka pitävät ulkomaalaisia kohteinaan. Vaikkakin minun pitäisi turistien huijaamisesta kaiketi riemuita sen mukaan, mitä aion sanoa matkailusta. Here we go: Vastustan matkailua etenkin, jos se tapahtuu lentäen, dieselmoottoroidulla laivalla tai henkilöautolla.
Matkustaminen on riski. Kävin tänä syksynä ensimmäisen kerran kymmeneen vuoteen lentokonematkailemassa ulkomailla, Tanska oli kohde. Muistan kuinka minua harmitti koneessa matkalla sinne, sillä matka sinne tuntui kovin lyhyeltä ja tulin haaveilleeksi matkan aikana lentokoneen sijaan junassa matkustamista. Ja lentokoneessa täytyy aina myös muistaa se, että se voi olla viimeinen lento, sillä kone jos tippuu, sitä tuskin ohjaa Chesley B. Sullenberger III. Pitää puhaltaa ilmat pois ja ajatella, että todeta olevansa valmis kuolemaan jos niikseen sattuu. Sieltä kun ei pääse pois vaikka haluaisi, lentokoneessa ei ole heittoistuimia. Moottorikäyttöiset valtamerialukset saastuttavat myös, enkä edes haluaisi laivalle. Purjevene olisi tietysti hieno peli, mutta kun sekin kyntää vesipeltoa ja minä pelkään vettä, kun en osaa raukka uida pitkiä matkoja. Juna onkin selvä ykkösvaihtoehto ympäristöystävällisyytensä ja muidenkin ominaisuuksiensa puolesta silloin kun matkustaa, jos matkustaa. Voidaan siis sanoa oikeastaan, että suosittelen vain ympäristöystävällistä matkailua, siihen asti että teleporttaaminen keksitään. Valitettavasti Suomessa junamatkailu vain on hävyttömän kallista, mutta olen luottavainen sen suhteen, että siitä vielä jonain päivänä tekemällä tehdään yksityisautoilua huokeampi vaihtoehto. Turvallisempihan se jo on, samoin vihreämpi, mutta toimivuus ei ole vielä tarpeeksi hyvä, savuttomuuskin pitäisi vielä saavuttaa ja kännäämistä rajoittaa tai erottaa pari vaunuosastoa pelkästään päihteiden käyttäjille, koska junissa matkustaa kuitenkin paljon lapsiperheitä ja muita asiakkaita, jotka haluavat matkustaa rauhassa ja ilmastoinnin kautta leviävää tupakansavua.
Miksi minä sitten vastustan saastuttavaa matkailua? Millä oikeudella me pelkkään hupiajeluun ja lomailuun käytämme luonnonvarat ja työnnämme ilmakehän ja muut kerrokset täyteen päästöjä? Meistä kukaan ei kuole jos ei pääse Thaimaahan tai Kanarialle silloin kun huvittaa, ei vielä 50 vuotta sitten kukaan käynyt joka lomalla ulkomailla. Turhaa, tarpeetonta, itsekästä. Roskaa, sitä turistit jättävät jälkeensä. Luteetkin katosivat jo kertaalleen, mutta nyt turismi on tuomassa niitä kovaa vauhtia takaisin. Taudit leviävät pikavauhtia ympäri telluksen kun lentokoneet suihkivat mantereelta toiselle. Matkakohteissa jätehuolto saattaa puuttua jopa kokonaan. Turistit kuluttavat paljon vettä myös alueilla, missä sitä ei olisi varaa kuluttaa, joka joissakin paikoissa vaikuttaa niinkin pitkälle kuin satojen kuivumiseen. Hittikohteissa rakentaminen on järjettömän nopeaa, kun hotelleja nousee kuin sieniä sateella. Rakentaminen voi olla suunnittelematonta ja usein laitontakin. Ja moniko hotelli sopii alkuperäiseen maisemaan ja kulttuuriin, nehän ovat kaikkialla samanlaisia länsimaisia keitaita. Sama aurinko paistaa niin Thaimaassa, Kanarialla, Eestissä kuin Jyväskylässäkin, jos kulttuuria etsii, niin Euroopassa on enenmmän kulttuuria ihmeteltäväksi kuin yhden ihmisiän aikana ehtii sisäistämään. Ja moniko meistä on oikeasti edes matkaillut kotimaassa?
Oletko tutustunut kansallismaisemiin Kolin huipulta? Tiedätkö missä Koli edes on? Oletko uinut elokuussa Tornionjoen poikki Ruotsiin ja takaisin? Tiedätkö kuinka kuuma suolla on kesähelteellä? Oletko kävellyt Vaasassa keskustassa kesäiltana ja huomannut ilman tuoksuvan ja tuntuvan samalta kuin ulkomailla? Omat kaupunkimme ja maisemamme ovat myös valtavan kauniita, matkat verrattain lyhyitä ja et taatusti tule huijatuksi hintojen suhteen, kun ymmärrät paikallisia ihmisiä (vaikket ehkä Ylä-Savoa puhukaan) tai joudu pulaan eksoottisten tautien ja sairaaloiden kanssa.
Maailman ympäri voi matkailla monin muinkin tavoin. Katsoin tänään kakkoselta Lonely Planetin jakson kymmenen vuoden takaisesta New Orleansista. Jos menisin sinne nyt, en löytäisi sitä New Orleansia, mitä etsin. En myöskään tule koskaan löytämään Neiti Marple -kirjojen tunnelmaa Englannista, Anna ja Kuningas -elokuvan Siamia (Thaimaata), Kundunin Tiibetiä, tai sellaista Dublinia kuin mistä haaveilen. Maailma on muuttunut, modernisoitunut ja yhtenäistynyt. Henkkamaukka on jokaisen kaupungin keskustassa ja Mäkkäri maistuu samalta leveyspiiristä toiseen. Ihmiset etsivät elämyksiä ja niitähän saa kirjoista, television ruokaohjelmista, elokuvista ja netin kautta jokainen tarpeekseen. Säästyneet rahat voi käyttää elämyksiin lähiseuduilla ja ehkäpä naapurimaissa. Sitähän me kaikki haemme, elämyksiä ja kokemuksia ja elämyksiä saa jo kokeilemalla jotain uutta ruokalajia siinä ravintolassa, johon ei tule koskaan mentyä, kun ei muka koskaan ole varaa, vaikka matkailuun onkin aina jostain kumman syystä aina rahaa. Jos arki on hyvää, ei stressilomaa muissa maissa edes tarvitse, loman voi käyttää rentoiluun. Ja sitten kun joskus todella harvoin käy jossain erikoisessa paikassa, kuten katsomassa valaita (eläviä, luonnossa uivia), siitä tulee oikea todellinen kohokohta elämässä, ja kyllä niitä lomakuvia sitten kelpaa esitellä vieraille.
Matkustaminen on riski. Kävin tänä syksynä ensimmäisen kerran kymmeneen vuoteen lentokonematkailemassa ulkomailla, Tanska oli kohde. Muistan kuinka minua harmitti koneessa matkalla sinne, sillä matka sinne tuntui kovin lyhyeltä ja tulin haaveilleeksi matkan aikana lentokoneen sijaan junassa matkustamista. Ja lentokoneessa täytyy aina myös muistaa se, että se voi olla viimeinen lento, sillä kone jos tippuu, sitä tuskin ohjaa Chesley B. Sullenberger III. Pitää puhaltaa ilmat pois ja ajatella, että todeta olevansa valmis kuolemaan jos niikseen sattuu. Sieltä kun ei pääse pois vaikka haluaisi, lentokoneessa ei ole heittoistuimia. Moottorikäyttöiset valtamerialukset saastuttavat myös, enkä edes haluaisi laivalle. Purjevene olisi tietysti hieno peli, mutta kun sekin kyntää vesipeltoa ja minä pelkään vettä, kun en osaa raukka uida pitkiä matkoja. Juna onkin selvä ykkösvaihtoehto ympäristöystävällisyytensä ja muidenkin ominaisuuksiensa puolesta silloin kun matkustaa, jos matkustaa. Voidaan siis sanoa oikeastaan, että suosittelen vain ympäristöystävällistä matkailua, siihen asti että teleporttaaminen keksitään. Valitettavasti Suomessa junamatkailu vain on hävyttömän kallista, mutta olen luottavainen sen suhteen, että siitä vielä jonain päivänä tekemällä tehdään yksityisautoilua huokeampi vaihtoehto. Turvallisempihan se jo on, samoin vihreämpi, mutta toimivuus ei ole vielä tarpeeksi hyvä, savuttomuuskin pitäisi vielä saavuttaa ja kännäämistä rajoittaa tai erottaa pari vaunuosastoa pelkästään päihteiden käyttäjille, koska junissa matkustaa kuitenkin paljon lapsiperheitä ja muita asiakkaita, jotka haluavat matkustaa rauhassa ja ilmastoinnin kautta leviävää tupakansavua.
Miksi minä sitten vastustan saastuttavaa matkailua? Millä oikeudella me pelkkään hupiajeluun ja lomailuun käytämme luonnonvarat ja työnnämme ilmakehän ja muut kerrokset täyteen päästöjä? Meistä kukaan ei kuole jos ei pääse Thaimaahan tai Kanarialle silloin kun huvittaa, ei vielä 50 vuotta sitten kukaan käynyt joka lomalla ulkomailla. Turhaa, tarpeetonta, itsekästä. Roskaa, sitä turistit jättävät jälkeensä. Luteetkin katosivat jo kertaalleen, mutta nyt turismi on tuomassa niitä kovaa vauhtia takaisin. Taudit leviävät pikavauhtia ympäri telluksen kun lentokoneet suihkivat mantereelta toiselle. Matkakohteissa jätehuolto saattaa puuttua jopa kokonaan. Turistit kuluttavat paljon vettä myös alueilla, missä sitä ei olisi varaa kuluttaa, joka joissakin paikoissa vaikuttaa niinkin pitkälle kuin satojen kuivumiseen. Hittikohteissa rakentaminen on järjettömän nopeaa, kun hotelleja nousee kuin sieniä sateella. Rakentaminen voi olla suunnittelematonta ja usein laitontakin. Ja moniko hotelli sopii alkuperäiseen maisemaan ja kulttuuriin, nehän ovat kaikkialla samanlaisia länsimaisia keitaita. Sama aurinko paistaa niin Thaimaassa, Kanarialla, Eestissä kuin Jyväskylässäkin, jos kulttuuria etsii, niin Euroopassa on enenmmän kulttuuria ihmeteltäväksi kuin yhden ihmisiän aikana ehtii sisäistämään. Ja moniko meistä on oikeasti edes matkaillut kotimaassa?
Oletko tutustunut kansallismaisemiin Kolin huipulta? Tiedätkö missä Koli edes on? Oletko uinut elokuussa Tornionjoen poikki Ruotsiin ja takaisin? Tiedätkö kuinka kuuma suolla on kesähelteellä? Oletko kävellyt Vaasassa keskustassa kesäiltana ja huomannut ilman tuoksuvan ja tuntuvan samalta kuin ulkomailla? Omat kaupunkimme ja maisemamme ovat myös valtavan kauniita, matkat verrattain lyhyitä ja et taatusti tule huijatuksi hintojen suhteen, kun ymmärrät paikallisia ihmisiä (vaikket ehkä Ylä-Savoa puhukaan) tai joudu pulaan eksoottisten tautien ja sairaaloiden kanssa.
Maailman ympäri voi matkailla monin muinkin tavoin. Katsoin tänään kakkoselta Lonely Planetin jakson kymmenen vuoden takaisesta New Orleansista. Jos menisin sinne nyt, en löytäisi sitä New Orleansia, mitä etsin. En myöskään tule koskaan löytämään Neiti Marple -kirjojen tunnelmaa Englannista, Anna ja Kuningas -elokuvan Siamia (Thaimaata), Kundunin Tiibetiä, tai sellaista Dublinia kuin mistä haaveilen. Maailma on muuttunut, modernisoitunut ja yhtenäistynyt. Henkkamaukka on jokaisen kaupungin keskustassa ja Mäkkäri maistuu samalta leveyspiiristä toiseen. Ihmiset etsivät elämyksiä ja niitähän saa kirjoista, television ruokaohjelmista, elokuvista ja netin kautta jokainen tarpeekseen. Säästyneet rahat voi käyttää elämyksiin lähiseuduilla ja ehkäpä naapurimaissa. Sitähän me kaikki haemme, elämyksiä ja kokemuksia ja elämyksiä saa jo kokeilemalla jotain uutta ruokalajia siinä ravintolassa, johon ei tule koskaan mentyä, kun ei muka koskaan ole varaa, vaikka matkailuun onkin aina jostain kumman syystä aina rahaa. Jos arki on hyvää, ei stressilomaa muissa maissa edes tarvitse, loman voi käyttää rentoiluun. Ja sitten kun joskus todella harvoin käy jossain erikoisessa paikassa, kuten katsomassa valaita (eläviä, luonnossa uivia), siitä tulee oikea todellinen kohokohta elämässä, ja kyllä niitä lomakuvia sitten kelpaa esitellä vieraille.
torstai 4. marraskuuta 2010
1. Naimisissa ja avioliitossa olemisen tasa-arvo
Tartun ensimmäisenä ajankohtaiseen asiaan. Kirkko. Seksuaalivähemmistöt. Äänestäminen. Syrjiminen. Lainsäädäntö. Avioliitto. Sukupuolineutraalius. Tasa-arvo. Ihmisoikeudet. Nämä kaikki ovat nyt samaa emulsiomössöä kun käsillä ja esillä ovat kirkollisvaalit, sukupuolineutraali avioliitto, tulevat vaalit, Perussuomalaisten kannatus ja kasvava viharikollisuus. Itse kohtasin syrjintää ensimmäisen kerran elämässäni pari viikkoa sitten Varkauden sairaalassa, kun olin puolisoni saattajana. Yritän käsitellä tämän mössön nyt mahdollisimman lyhyesti, karsien ja kärjistäen.
Mielestäni jokainen Suomen kansalainen on tasa-arvoinen toisiinsa nähden. Siksi jokaisessa kansanäänestyksessä olisi tärkeää jokaisen käydä äänestämässä, koska vain siten saataisiin todellinen demokraattinen äänestystulos. Silloin kun kirkollisvaaleissa äänestävät vain vanhoillisimmat, on lopputulos vain heidän näköinen, vaikka Suomen kansankirkon jäsenistö on kirjava joukko luterilaisten määrän ollessa edelleen viimeaikaisista eroamisista huolimatta noin 80% monimiljoonaisesta kansasta. Kaikesta huolimatta en ole niin radikaali tasa-arvon kannattaja, että vaatisin homopareille (eli itsellenikin) kirkollista avioliittoon vihkimistä. Jumalan siunauksen pyytäminen kirkossa olisi toki suotavaa. Tärkeintä olisi saavuttaa tasa-arvo kansalaisten kesken, ihmisoikeudet samaan tasoon jokaiselle veronmaksajalle. Sukupuolineutraalia lainsäädännöllistä avioliittoa peräänkuulutan siis ehdottomasti. On silkkaa syrjintää, että ev.lut. kirkkoon kuulumattomatkin heteroparit ovat avioliitossa siitä huolimatta, että heidät vihitään maistraatissa (siviilivihkimisenä eli siviiliviranomaisen vahvistama avioliitto tai eräiden uskontokuntien suorittama vihkiminen), eikä sillä ole siis mitään tekemistä uskonnon kanssa. Vaikka he haluaisivat tehdä pesäeron periaatteellisista syistä kirkolliseen avioliittoon vakaumuksensa vuoksi, he eivät voi valita rekisteröityä parisuhdetta, vaan mies ja nainen ovat aina avioliitossa. Tämä koskee myös muiden uskontojen edustajia, ainoastaan seksuaalivähemmistöjä syrjitään. Meille laitetaan leima, joka meidät paljastaa seksuaalinen suuntautumisemme aina rasti ruutuun –tehtävissä, joissa kysytään parisuhdetilannetta. Absurdi tilanne, kun samalla kaavalla kun voitaisiin alkaa syrjimään vaikka sinisilmäisiä, oikeakätisiä, juutalaisia, tummaihoisia, naisia… Ja näitä kolmea viimeksi mainittuahan on syrjitty ja syrjitään hyvin yleisesti edelleen. Jos transsukupuolinen, eli esimerkiksi biologisesti miehenä syntynyt, mutta sukupuolensa naiseksi korjauttanut nainen päätää mennä vihille miehen kanssa, heidät vihitään heidän tahtoessaan kirkossa ja lisäksi he myös tietysti saavat avioliiton statuksen. Seksuaalinen suuntautuminen on naurettava syy polkea ihmisoikeuksia ja kansalaisoikeuksia, sillä lailliset oikeudet vaikuttavat myös parien lapsien oikeusturvaan ja perimisoikeuteen. Tämä ei ole edes asia, mistä pitäisi taistella, vaan itsestäänselvyys. Kun kaksi ihmistä (homoja tai heteroita) solmii laillisen liiton se on yhtä kuin avioliitto. Jään odottamaan ajan myötä tapahtuvaa Arkadianmäen tolleroiden järkiintymistä. Mitä kotimaisten kielten tutkimuskeskus sanoisi tähän avioliitto-sanan omimiseen uskovaisten (tapauskovaiset kirkkoonkuuluvat henkilöt muuten leimaantuvat samalla uskovaisiksi) toimesta eli mitä he ehdottaisivat käytettäviksi termeiksi? Jos avioliitto sanana halutaan säilyttää nimenomaan kirkossa vihittyjen heteroparien rekisteröitynä tavaramerkkinä, niin minulla ei ole toisaalta mitään sitä vastaan. Valitaan sana väestörekisteriin kuuluville ja muille maistraatissakävijöille: olkoon se vaikka ”naimisissa”. Uskovaiset voivat sitten olla (miehen ja naisen välisessä) ”avioliitossa”.
0. Johdanto
Oli kysymyksessä facebookin statukset, kommentit, blogitekstit, hs:n keskustelut.. mulla on aina sanottavaa. Uskon että olen oikeassa siinä omassa mielipiteessäni. Ja niinhän se on. Historianluokassa yläasteella oli lentävien lauseiden joukossa seuraava: "On olemassa kolme totuutta: sinun, minun ja se oikea." Näin loihe lausumahan Gorbatšov kauan sitten. Siellä takarivissä Ossi-opettajan hypnotisoivan äänen opettavaisia opetuksia kuunnellessa oli aikaa myös pohtia tuota viisautta ja se on tullut erääksi ohjenuoraksi elämässäni. Se pitää minut poissa aina liiallisesta kiihkoilusta, koska muistan aina, että kolikolla on monta puolta. Jokainen on oikeassa kun katsantokulmaa vain vaihdetaan, en ole siis koskaan absoluuttisesti oikeassa, mutten myöskään väärässä. Tämä blogi on kuitenkin katriinalaisuuden blogi, kerron omat näkemykseni, joiden mukaan myös elän. Omasta mielestäni näin eläessä elää hyvin ja onnellisesti, vastuullisesti. Yhteiskunta muodostuu yksilöistä ja tämä pallo on vain niin hyvä kuin sen yksilöiden summa, tulisi meidän jokaisen kantaa kortemme kekoon joka päivä. En kuitenkaan velvoita ketään elämään oppieni mukaan, toivottavasti saatte tästä kuitenkin jotakin ajatuksia ja pohdiskelun aineksia.